Yksi sadasta hakemuksesta tärppää – Mikä saa ihmiset hakeutumaan maksua vastaan lammaspaimeniksi askeettisiin oloihin?

Metsähallituksen paimenviikot ovat taas täydessä käynnissä. Punkaharjulle peruutuspaikan saanut paimen kertoo lampurin töiden olevan vastapainoa kaupunkilaisarjelle.

Kotimaa
Nainen kyykistyneenä lampaiden kanssa.
Elina Rinta-Lusa viettää viikon lammaspaimenena Punkaharjulla.Jouni Kirvesmies / Yle

Neljän lampaan lauma pitää ruokkia ja rapsuttaa ja puhdas vesi pitää vaihtaa päivittäin. Aidan kunto pitää tarkistaa, etteivät lampaat pääse karkaamaan eikä lampaiden luo pääse kutsumattomia vieraita. Eläinten hyvinvointia on pidettävä silmällä, ja on vahdittava, että kaikki ovat tallella.

Tällaisin rutiinein pyörii Elisa Rinta-Lusan ja hänen miehensä viikko lammaspaimenessa Punkaharjun Palovartijan talolla.

– Lampurin perushommaa ilman suuria vastuita, Rinta-Lusa sanoo.

Rinta-Lusan hakemus oli yksi 14 000:stä, jotka Metsähallituksen paimenviikoille täksi kesäksi tuli. Kohteita on 15 ympäri Suomea, ja kesäpestit ovat viikon mittaisia, joten arpaonni suosii vain pientä osaa hakijoista: suunnilleen yksi sadasta hakemuksesta tärppää. Rinta-Lusakin pääsi lopulta peruutuspaikalle.

– Tämä on mahtava tilaisuus päästä luonnon rauhaan ja vastapainoa kaupunkilaisarjelle. Katso nyt, näköala kolmelle järvelle, sanoo Rinta-Lusa.

Useimmissa kohteissa viikko vietetään ilman juoksevan veden ja sisävessan kaltaisia urbaaneja mukavuuksia, ja paimen maksaa lystistä noin 400–500 euroa. Palovartijan talo kuitenkin on keskimääräistä paimenkohdetta paremmin varusteltu.

Paimeneksi tulijoita laidasta laitaan

Hakemusten määrä on nelinkertaistunut viiden vuoden takaisesta, mikä kertoo paimenviikkojen suosion ilmiömäisestä kasvusta. Toki myös kohteiden määrä on kasvanut, ja yksi henkilö voi hakea moneen paikkaan.

Ideana on, että paimennettavat lampaat, lehmät tai hevoset laiduntavat uhanalaisissa perinneympäristöissä. Kun eläimet syövät yleisimpiä ja kilpailussa paremmin pärjääviä kasveja, ne luovat samalla tilaa harvinaisemmille niittykasveille.

Metsähallituksen viestintäpäällikkö Päivi Rosqvist kertoo, että paimeneksi hakeutuu ihmisiä laidasta laitaan, ikääntyneistä nuoriin, yksin liikkeellä olevista perheisiin.

– Ainoa yhdistävä tekijä, minkä keksin, on halu tehdä jotain hyödyllistä lomailun yhteydessä. Hehän tietävät, että eläimet hoitavat perinnemaisemia. Toinen on halu päästä sellaisiin kohteisiin, joihin ei ikinä muuten pääsisi.

Paimenviikot osa trendiä

Rosqvistin mukaan paimenviikkojen suosio on osa samaa suurta trendiä kuin kansallispuistojen kävijämäärien vuosikausia jatkunut kasvu ja ylipäätään luonnossa liikkumisen suosio.

Kaupungista halutaan hakeutua luontoon ja ekologisuus on arvossaan. Paimenviikkojen askeettisia asumuksiakaan ei enää kauhistella, vaan niistä tuntuu päinvastoin tulleen vetovoimatekijä.

– Ihmiset haluavat hitaamman tahdin ääreen. Toki korona on tuonut vielä ylimääräisen hyppäyksen, kun kotimaan matkailu muutenkin on lisääntynyt, Rosqvist arvelee.

Rinta-Lusan paimenviikko on taittumassa jo loppua kohti. Hän on kokemukseen hyvin tyytyväinen ja aikoo pyrkiä paimeneksi uudestaan.

– Konsepti on kerta kaikkiaan loistava, Rinta-Lusa sanoo.

Juttua muokattua 19.7.2021 klo 8.00: Muutettu jutun otsikkoa ja tarkennettu Palovartijan taloa koskevia tietoja. Palovartijan talo ei ole ympäristönä erityisen askeettinen, toisin kuin jutussa aluksi annettiin virheellisesti ymmärtää.

Lue lisää aiheesta:

Maaseutu on monille vieras ja siksi lypsylomat ja paimenviikot kiinnostavat – maatilayrittäjä: "On kysytty, mihin pääsisi keppejä keräämään"

Viikko ilman nykyajan mukavuuksia, näin elää lammaspaimen Ärjänsaaressa – katso miltä saaren lammaslaitumilla näyttää